”Elävät laboratoriot” innovaatiotoiminnan tueksi


Reijo Kohonen

Innovaatiotoiminta elää murroksessa. Teknologia- ja tiedevetoisella innovaatiotoiminnalla ei yksin pystytä rakentamaan riittävää kilpailuetua vaativilla ja kilpailuilla markkinoilla. Tulevaisuuden kilpailukyky edellyttää entistä enemmän muutosherkkyyttä ja uudistumiskykyä. Menestymiseen tarvitaan myös vahvaa näkemystä käyttäjien tarpeista ja käyttökokemuksista sekä tietoa käyttäjäyhteisöistä ja asiakasyrityksistä. Suljetusta käyttäjäkeskeisestä tuote- ja palvelukehityksestä on siirryttävä avoimeen käyttäjälähtöiseen kehitykseen, jossa loppukäyttäjät ovat aktiivisesti osallisena uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä.

Ymmärretäänkö asiakkaan tarpeet?

Pitkään on ollut tunnettua, että yrityksille syntyy kilpailuetua, kun oman asiakkaan asiakastarpeen ymmärtäminen laajennetaan koskemaan myös loppukäyttäjän ymmärtämistä - ” one step ahead”. Käyttäjätietoa voidaan hankkia ja käyttäjiä osallistaa hyvinkin monimuotoisesti ja eri mittakaavassa. Yksi ääripää ovat yksittäiseen tuote- ja palvelukehitykseen liittyvät testit ja toinen vaikkapa osallistava kaupunkikehitys. Tästä esimerkkinä ”kaupunkisuunnittelu 2.0”, kaupunkien hallinnan ja kehittämisen uusiin muoto, jonka yleisenä lähtökohtana on innovatiivinen, osallistava ja sosio-ekologisesti tasapainoinen kaupunkikehityksen ohjaaminen.

Käyttäjälähtöistä innovaatiotoimintaa on tutkittu laajasti niin meillä kuin maailmallakin. Suomalaisessa tutkimuksessa käyttäjälähtöisyys on määritelty muodoiksi, joilla yritys voi saada tietoa asiakkaista ja loppukäyttäjistä, ja keinoiksi, joilla yritys voi osallistaa asiakkaita ja käyttäjiä innovaatio-prosessiinsa.

Käyttäjälähtöiset innovaatiot merkitsevät siis paitsi kaupallistettua tuotetta tai tuotteistettua palvelua, myös käyttäjälähtöisyyteen rohkaisevia toimintatapoja organisoida ja johtaa innovaatiotoimintaa sekä toimia vuorovaikutteisesti asiakkaiden ja loppukäyttäjien kanssa. Co-creation, user involvement, environmental and societal challenges, global networking, crowd sourcing – ovat tämän päivän innovaatiotoiminnan avainsanoja ja ajureita.

Yksi menetelmä asiakkaiden ja loppukäyttäjien kytkemiseksi ovat living labs - ”elävät laboratoriot”, jotka nekin voivat olla hyvin monimuotoisia. Monasti käytetty määrittely living lab -termille on toimintamalli tai innovaatioympäristö, jossa tuotteita ja palveluita kehitetään käyttäjälähtöisesti tosielämän ympäristössä, usein julkisen ja yksityisen sektorin sekä muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä. Yhtä oikeaa mallia ei varmastikaan ole, eikä kaikkea living lab -toimintaa ole tarpeen puristaa yhteeen muottiin - jotkut rakentuvat vahvaan fyysiseen infrastruktuuriin, jotkut virtuaaliseen todellisuuteen. Monimuotoisuus on varmastikin valttia tässäkin toiminnassa.

Elävät laboratoriot käyttöön

Living lab -toiminta ei ole mitenkään uutta, ja Suomessakin on toteutettu useita kymmeniä ja Euroopassa satoja living lab -hankkeita. Tulokset Suomessa ovat valitettavasti jääneet varsin laihoiksi, erityisesti, jos tarkastellaan yritysten osallistamista ja living labien hyödyntämistä tuote- ja palvelukehityksessä - toki poikkeuksiakin on. Periaatteessa living lab -hankkeita on ollut kahta tyyppiä: ammattikorkeakoulujen tai aluekehitysahankkeiden ympärille rakennettuja. Toiminnan todellinen substanssi teollisuuden tai yrittäjämäisen liiketoiminnan puolella on vaikeaa yksilöidä, ja yritysasiakkailla hyödyt ovat olleet lähinnä markkinatestaus- ja -lanseerausvaiheissa pikemmin kuin innovoinnissa.

Liiketoiminnallisia vaikutuksia ei toistaiseksi ole pystytty tunnistamaan: onko niitä edes tavoiteltu, kun living lab -hankkeet ovat olleet pääsääntöisesti julkisrahoitteisia? Vahvaa liiketoiminnallista pohjaa ei juurikaan ole. Palvelujen tuotteistusta ja toiminnan systematisointia ei tyypillisesti ole viety alkua, eli hankekohtaista toteutusta pidemmälle. Keskeiseksi haasteeksi näyttää muodostuneen asiakas-/markkinarajapinnan hallinta eli kuinka saadaan living labin potentiaaliset asiakkaat kiinnostumaan living labien palveluista ja toisaalta tunnistetaan, millaisia palveluita living labien pitäisi tarjota. Muutamilla harvoilla toimijoilla on kuitenkin ollut toistuvia ja onnistuneita living labbingiä hyödyntäneitä tuote- ja palvelukehityshankkeita yrityksille. Ne ovat hyviä lähtökohtia toiminnan jatkokehitykselle.

Yritysten innovaatioprosessien tueksi

Keskeistä on siis tunnistaa, kuinka living lab toiminta tai yleisemmin käyttäjät kytketään yrityksen tuotekehitysprosessiin. VTT on tutkimuksessaan ”Monimuotoinen käyttäjälähtöisyys yritysten uudistuvassa innovaatiotoiminnassa” esittänyt yritysten tavalle hyödyntää avoimuutta ja käyttäjälähtöisyyttä viisi ideaalityyppiä, jotka ovat kehittäjäkumppani, ratkaisuintegraattori, käyttäjätarpeen konseptoija, käyttäjän ymmärtäjä sekä yhteiskehittäjä. Tyypit ovat luonnollisesti pelkistettyjä, ja todellisuudessa yritys voi edustaa useampaakin näistä ideaalityypeistä.

TEKESin ja TEMin juuri käynnistämä kolmivuotinen ’living lab kansalliseksi menestystekijäksi’ - aktivointihanke pyrkii nimensä mukaisesti edistämään hankkeita, joissa tuotteita ja palveluita tai kaupunki-innovaatioita kehitetään ja testataan tosielämän ympäristössä. Kyse on siis TEMin ja TEKESin yhdessä tarjoama lisäarvopalvelu, jonka keskeinen lähtökohta on auttaa toimijoita löytämään living lab -ympäristöt ja hyödyntämään niitä liiketoiminnan käyttäjälähtöisessä kehityksessä.

Aktivointihankkeen alkumetreillä pyrimme löytämään elinvoimaisen living labin reseptin, testaamaan sitä yritysvetoisissa hankkeissa. Pidemmässä juoksussa tavoite on myös vahvistaa living lab -innovaatioympäristöjen verkottumista ja luoda sellaisia rakenteita ja toimintamalleja, joilla voidaan turvata käyttäjälähtöisen toiminnan jatkuvuus myös tämän aktivointihankkeen päättymisen jälkeen.

Haluamme olla aktiivisesti yhteydessä living lab -kentän toimijoihin - kutsumme kaikki mukaan kanssamme mielenkiintoiselle matkalle.

Reijo Kohonen
Professori, TkT
Managing Partner
Kasvutehdas KATE