Kysyjä etsii vastauksia tosielämän labrasta


Petteri Repo

Olen usein pohtinut ja välillä ihan kysellytkin itseäni tietävämmiltä, mitä Living Lab -konseptiin oikein kuuluu. Tyhjentävää vastausta en ole saanut, vaan kavereita pohtimaan asiaa kanssani. Living Lab on ilmeisen kiehtova konsepti, joskin vaikeasti määriteltävä.

Siitä olen hyvin mielissäni, että Living Labien kautta saadaan teknologiavetoisia toimijoita suuntautumaan aikaisempaa enemmän käyttäjälähtöisyyteen.

Anna-Greta Nyströmin ja Seppo Lemisen toimittama kirja Innovoi(tko) yhdessä asiakkaittesi kanssa - näkemyksiä Living Lab -toimintaan [1] antaa hyviä vastauksia kysyjälle. Kyllä, Living Lab on edelleen vaikeasti määriteltävä konsepti, mutta kirja antaa hyvää osviittaa siitä, millaiseen toimintaan Living Labit ajatellaan kuuluvan.

Tuomas Rantin ja Markus Kivikankaan artikkelin mukaan Living Labilla yleensä tarkoitetaan tutkimustoimintaa, jossa 1) innovaatio on käyttäjälähtöinen, 2) tutkimus tapahtuu tosielämän tilanteissa ja 3) mukana on laaja toimijoiden ekosysteemi. Vastaus on mielestäni hyvin tiivistetty.

Hyvien vastausten luonteeseen kuuluu se, että ne herättävät lukuisia jatkokysymyksiä. Huomaan itse tutkineeni käyttäjälähtöisiä innovaatioita tosielämän tilanteissa, mutta yleensä ilman laajaa toimijoiden ekosysteemiä. Se herättää minut kysymään, kuinka ekosysteemivaatimus ohjaa toimintaa. Samalla nousee kiinnostavaksi kysymys siitä, millaisissa olosuhteissa laaja toimijoiden ekosysteemi tukee käyttäjälähtöisten innovaatioiden kehittämistä eikä ehkäise sitä.

Voisiko jopa ajatella, että Living Lab sopii käyttäjälähtöisen innovaation sellaiseen vaiheeseen, jossa ekosysteemit haluavat ottaa sen haltuunsa edistääkseen sitä? Ja voisiko silloin ajatella, että Living Labissä ainakin osittain etsitään tuotantoekosysteemin toimijoiden välisiä ratkaisuja? Toki minua kiehtoo ajatus siitäkin, että käyttäjät ja käyttäjäyhteisöt saisivat hyödyntää Living Labejä omiin tarkoituksiinsa.

Kyselen näitä asioita siksi, että minua nolottaa, kun en kerran kysellyt tarpeeksi. Tutustuin Helsinki Virtual Villageen toimiessani 2000-luvun buumivaiheessa eräässä kansainvälisessä työryhmässä. Yksi työryhmän jäsenistä oli lukenut Wired-lehden artikkelin Helsingin virtuaalikylästä, joten pitihän minunkin olla tietävinäni, mistä on kyse.

Järjestimme ryhmälle kylävierailun ja hämmästyimme, kun paikalla oli syvä monttu. Kylän uusi toimitusjohtaja vei meidät montun vieressä olevaan toimistoon ja selitti hyväntuulisen suorasukaisen suomalaiseen tapaan, että Wiredin juttu ei ihan kaikilta osin pitänyt paikkansa, varsinkaan toteutuksen ajoituksen osalta. Yhtä lailla kylän esittelyvideossa näytetyt tuulivoimalapuistot olivat pikemminkin virtuaalisia kuin reaalisia.

Työryhmän jäsenet olivat hyvin vaikuttuneita toimitusjohtajan avoimuudesta ja uskoivat, että hyvä siitä syntyy. Niin kuin syntyikin.

Vaikka muistelen vierailua virtuaalikylässä mielissäni, muistutan itseäni siitä, että kannattaa kysellä ja paljon. Aina ei voi luottaa siihen, että löytyy sujuvasanainen toimitusjohtaja pelastamaan kaikkien kasvot.

Kirjoittaja toimii tutkimuspäällikkönä Kuluttajatutkimuskeskuksessa.

[1] Anna-Greta Nyström ja Seppo Leminen toim. (2011) Innovoi(tko) yhdessä asiakkaittesi kanssa - näkemyksiä Living Lab -toimintaan. Turku: FinLab-toimijat.